Koronakevään monimuotoinen hakuprosessi jatkui toukokuun loppupuolella eräästä ammattikorkeakoulusta saapuneella sähköpostiviestillä, jossa minua onniteltiin todistusvalinnan kautta heiltä saadusta opiskelupaikasta. Samalla tarjottiin kuitenkin myös mahdollisuutta tavoitella hakulistallani korkeammalla olleita opiskelupaikkoja pääsykokeen kautta.
Kesäkuun alussa sähköpostiini kolahti sitten viesti, jossa olleella linkillä voi kirjautua henkilökohtaisesti paria päivää myöhemmin pidettävään pääsykokeeseen vahvasti tunnistautuen. Onneksi olin muissa yhteyksissä jo törmännyt siihen, että pankkiasioinnissa edelleen käyttämäni tunnuslukutaulukko ei enää toimi muihin palveluihin tunnistautumisessa, vaan sinne tarvitaan joko tunnuslukulaite tai mobiilitunnistautuminen. Älypuhelinta omistamattomana olin siis hankkinut tunnuslukulaitteen. Ja koetta ajatellen kaivanut ullakolta aikoinaan lyseossa käyttämäni laskutikunkin, dinosaurusten aikakaudelta – saa korvata minulta puuttuvan funktiolaskimen.
Viestistä pääsi myös tarkkaan ohjeistukseen kokeeseen osallistumisesta. Vietin lähes unettoman yön harmitellessani edellisenä päivänä työkoneellani toimimatonta Suomi.fi –tunnistautumista. Oman ikivanhan tietokoneeni käyttöjärjestelmäkään kun ei vastannut ohjeissa kuvattua. Onneksi työkaverit osasivat koepäivän aamuna valistaa kotityöskentelyssä tarvittavan VPN-yhteyden sulkemisesta, jonka jälkeen tunnistautuminenkin onnistui.
Jännittämistä ylläpiti se, että ohjeissa suositeltiin kirjautumaan ajoissa, joten sisään pääsyään sai ensin odotella jonkin aikaa, ja sitten vielä kirjauduttuaan jonkin aikaa itse kokeen alkamista. Valintakokeen suorittaminen oli selkeää. Sieltä sai valita tehtäväkokonaisuuksia haluamassaan järjestyksessä tehtäväksi. Taktikointia voi harrastaa myös vaikeilta tuntuviin tehtäviin vastaamatta jättämällä, koska vääristä vastauksista tulee miinuspisteitä. Koska olin hakenut eri aloille, minulla oli kaikki mahdolliset tehtävät suoritettavana noin kahden ja puolen tunnin aikaikkunassa.
Alkuun ne menivät helpon tuntuisesti ja sujuvasti, kuten olin uumoillutkin, kun aloitin eettisillä, päätöksenteko- ja äidinkielen tehtävillä. Joskin äidinkielen tehtävissä tehtäväkohtainen aika meni jo tiukoille tekstejä ajatuksella lukiessa. Englannin kielen tehtävä osoittautui odotetun vaikeaksi vuosikymmenten tauon jälkeen, ja niin sanojen merkityksiä kuin vastauksiaankin piti lähinnä arvailla. Ensimmäisen tekstin ymmärtämiseen ja kysymyksiin vastaamiseen menikin jo valtaosa tehtävälle annetusta ajasta – ja kun siinä oli vielä kaksi muutakin tekstiä. Matemaattis-luonnontieteellinen osio tuli mukaan minulle yllätyksenä, koska en tavoitellut enää teknisen, vaan sosiaalialan opiskelupaikkaa. Niinpä kaavojen pyörittely ja kuvioiden tulkinta sujuivat sen verran hitaasti, että aika loppui kesken. Laskutikkuani en tarvinnut, kun ruudun laitaan ilmestyi järjestäjien puolesta ”funktiolaskin”, jota en sitten ratkaisevalla hetkellä osannutkaan käyttää. Viimeiseksi säästin matemaattisen osion, jota odotin itselleni helpoksi ratkaistuani takavuosien vastaavat tehtävät hetkessä. Liekö tämänkertaiset olleet vaikeampia, vai onko ukko taantunut ja hidastunut, kun aika ei niihinkään riittänyt.
Eettisissä tehtävissä piti löytää teksteihin liittyvistä lauseista eettisen kannanoton sisältävä. Päättelykykyä mitattiin monipuolisilla numeroiden, kirjainten, asioiden ja mm. sukulaissuhteiden välisiin suhteisiin liittyvillä tehtävillä. Äidinkielen tehtävässä oli monivalintakysymyksiä liittyen luettavaan asiatekstiin sekä lauseiden järjestämistä järkeenkäyväksi kertomukseksi. Englannin kielessä tekstistä poimittujen sanojen merkitys piti tunnistaa annetuista vaihtoehdoista, päättää ovatko toiseen tekstiin liittyvät väitteet tosia vai ei, ja myös siinäkin laittaa lauseita järkevään järjestykseen. Sanallisissa matemaattisissa tehtävissä aikaa meni miettiessä, mitä kussakin pitääkään laskea. Tehtävät vastasivat enimmäkseen ennalta ohjeistuksessa kerrottuja.
Tehtävät tuntuivat kaikkiaan todella haastavilta ja niiden jälkeen oli kyllä ruokatuntinsa ansainnut – ja sitten taas ”sorvin ääreen” tuloksia ja mahdollista toisen vaiheen koetta odottelemaan.
Juhannuksen alla olikin sitten mahdollista pujahtaa tuloksiaan katsomaan. Oli mukavaa, että kaikista tehtäväosioista näki pisteensä erikseen. Odotusteni mukaisesti äidinkielen ja eettisten taitojen tehtävät menivät mukavasti, mutta ”Päätöksenteko” oli harhaanjohtava nimitys lähinnä päättelykykyä mittaaville tehtäville, joiden kuvittelin kyllä tehdessäni menneen hyvin, mutta kerrankos sitä erehtyy. Hoksottimet eivät enää tässä iässä pelanneetkaan ihan odotetusti. Todellisiin vaikeuksiin jouduin sitten pisteidenkin valossa englannin kielen tehtävissä, joissa yritin suomentaa tekstiä sana sanalta – väärä, aikaa kuluttava strategia – parempi olisi vaan lukaista teksti nopeasti läpi yrittäen ymmärtää sen idea ja vastata sen pohjalta kysymyksiin. Molemmissa matemaattisissa osioissahan aika pääsi loppumaan kesken ja pistemenetyksiä tuli sen vuoksi.
Meille aikuisille hakijoille voisin vinkiksi antaa valmistautua ennalta lähinnä englannin kielen ja matemaattis-luonnontieteellisiin tehtäviin, mikäli ei ole työssään tai muuten ollut niiden kanssa tekemisissä: Lukemalla englanninkielisiä asiatekstejä ja kertaamalla aikoinaan koulussa opiskeltuja matematiikan ja fysiikan juttuja – laskut sinänsä ovat melko helppoja, kunhan vaan sanallisissa tehtävissä saa selvitettyä itselleen, mitä pitää laskea. Ja sitten vielä, ettei yrittäisikään tehdä liian perusteellista työtä itse kokeessa – siihen tuhrautuu liikaa rajallista aikaa. Rennolla otteella, hyvät yöunet ja kevyt aamupala alla, juotavaa ja pientä purtavaa käden ulottuvilla niistä kyllä selviää.
Oikkeesti aikuinen
