Työelämätutkalla navigoiden

Oletko mahdollisesti jo tutustunut Oma asiointi –palvelusta löytyvään Työelämätutkaan? Palvelun nimi voi alkuun tuntua oudolta, mutta kuvastanee kuitenkin hyvin mistä on kysymys: tutkaillaan suhdetta työelämään!

Työelämätutka on tiivis kysely, johon on koottu onnistuneen työelämäsuhteen (= millaiseksi koen suhteeni työn maailmaan) keskeisimpiä osa-alueita. Osa-alueet havainnollistetaan visuaalisesti ja vastaajan tehtävänä on arvioida, millä kohtaa hän kokee olevansa kullakin osa-alueella. Tavoitteena on johdattaa arvioimaan omaa tilannetta totuttua laajemmasta näkökulmasta - mielessä kun saattaa päällimmäisenä olla ”haluan saada töitä”, mutta usein tilanteeseen liittyy muutakin pohdittavaa:

-        kuinka selkeät tavoitteeni ovat?

-        missä määrin luotan mahdollisuuksiini?

-        kuinka aktiivisesti ja monipuolisesti haen töitä?

-        kuinka joustava olen eri vaihtoehtojen suhteen?

-        onko osaamiseni riittävää?

-        riittävätkö voimavarani?

-        missä määrin saan tukea muilta ihmisiltä?

-        onko olosuhteeni kunnossa (esim. tietokone käytössä)?

Näiden kysymysten läpikäynti auttaa kiinnittämään huomiota työllistymisen kannalta olennaisiin kysymyksiin. Parhaassa tapauksessa se auttaa löytämään uusia näkökulmia ja jopa ratkaisuja tilanteeseen. Asiakkailta saatu palaute näyttäisi tukevan tätä: Työelämätutka ”sisältää tärkeitä kysymyksiä” ja ”pistää ajattelemaan”.

Arvioista keskusteleminen TE-palveluasiantuntijan kanssa saattaa vielä tehostaa näitä vaikutuksia. Kun Työelämätutka on tallennettu Oma asiointi –palveluun, näkee asiantuntija omasta järjestelmästään tiedon asiasta, ja voitte sitten tapaamisenne yhteydessä keskustella tekemistäsi arvioinneista ja pulmakohtien osalta miettiä, kuinka tilannetta voitaisiin parantaa.

Alun perin Työelämätutka kehitettiin asiakaspalvelun vaikuttavuuden arviointiin – osoittamaan, onko asiakkaan kanssa ”jutustelusta” mitään hyötyä? Tämän vuoksi Työelämätutka on tarkoitus tehdä aika ajoin ja eri ajankohtina annettuja vastauksia voidaan helposti verrata toisiinsa. Mahdollinen hyöty näyttäytyy siinä, onko arvioinneissa tapahtunut ajan myötä muutosta joko parempaan tai realistisempaan suuntaan, esim. tavoitteiden selkiytymisenä ja lisääntyneenä luottamuksena mahdollisuuksien suhteen.  Niinpä suosittelisinkin Työelämätutkan tekemistä – aikaa se ei vie paljoakaan.

Harry 

Näkökulmajoogaa

Jokaisen ihmisen elämään tulee hetkiä ja ajanjaksoja, jolloin joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä ja kokemaan ikäviä tunteita. Elämän tiehen tulee mutkia ja kivikoita, niitä tuskin kukaan voi täysin välttää. Vastoinkäymisissä ja hankalien tunteiden kohtaamisen hetkellä oman elämän ja ongelmien katsominen eri näkökulmista on hyödyllistä ja voi helpottaa ongelmien ratkaisua ja asioiden hyväksymistä. Arto Pietikäinen kutsuu tätä kirjassaan Kohti arvoistasi (2014) ”näkökulmajoogaksi”, mikä on mielestäni oiva sana kuvaamaan tätä asioiden eri näkökulmista katsomista.

Yksi vaihtoehto katsoa nykyhetkeä ja omaa elämää hieman toisesta näkökulmasta on matkustaa tulevaisuuteen. Kuvittele, että olisit 10 vuoden päästä unelmatilanteessa, jossa nykyhetken ongelmasi olisivat poissa ja tulisit paremmin toimeen tällä hetkellä kokemiesi vaikeiden tunteiden kanssa. Tilanteesi voi olla vaikka sellainen, että olet epätyydyttävässä työssä, mutta sinua pelottaa ja olet epävarma vaihtaaksesi työpaikkaa tai ammattia; pelkäät jo yrittämistä, kun et voi olla varma, saatko uuden työn tai pääsetkö opiskelemaan. Millaisia ohjeita tulevaisuuden minäsi antaisi sinulle tämän hetken tilanteeseesi? Anna tulevaisuuden minäsi neuvoa sinua, mitä sinun pitäisi tehdä ja mikä voisi auttaa. Mitä tulevaisuuden minäsi neuvoisi ensimmäiseksi asiaksi, jonka voisit tehdä suunnaksi parempaan jo heti tänään? Jos tekee muutoksia elämässään, joutuu väkisinkin kohtaamaan vastoinkäymisiä, epävarmuutta ja ikäviä tunteita. Silti muutos voi pidemmällä tähtäimellä kannattaa. Voit myös pohtia, että olisit nyt 85-vuotias, istuisit kiikkustuolissa ja muistelisit elämääsi taaksepäin. Miltä elämäsi näyttäisi taaksepäin katsottuna, jos olisit tehnyt ne muutokset, jotka nyt pelottavat sinua? Voit myös pyrkiä eläytymään sieltä kiikkustuolista käsin, millaista elämäsi olisi ollut, jos jäisit nykytilanteeseesi (esim. siihen epätyydyttävään työhön), etkä tekisi niitä muutoksia elämässäsi, joita nyt pohdit. 

Toinen vaihtoehto, josta saat eri näkökulmaa tilanteeseesi, on matkustaa ajassa taaksepäin menneisyyteen siihen hetkeen, jolloin nykyhetken ongelmiasi ei vielä ollut. Milloin tämä hetki oli, onko siitä kauan aikaa? Voit pohtia, mikä silloin oli toisin, mikä on nyt muuttunut ja mitä menneisyyden minäsi neuvoisi sinua tekemään tällä hetkellä.

Näkökulman vaihtamista voi harjoitella myös näyttämövertauksen avulla: aseta ongelmasi näyttämölle ja mene itse katsomoon. Tämä näkökulman vaihto -harjoitus voi helpottaa jumiutuneen tilanteen purkamisessa. Voit tarkastella näyttämöllä olevaa ongelmaasi, siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita hieman etäämpää, jolloin pääset ehkä erittelemään ongelman eri puolia, kun ongelma ei ole enää vain yksi iso möykky mielesi sisällä, josta ei tunnu olevan ulospääsyä.

Myös hyvän ystävän näkökulmasta katsominen voi auttaa näkemään oman tilanteensa uudessa valossa. Jos ystäväsi olisi vastaavassa tilanteessa kuin sinä nyt, miten suhtautuisit häneen, miten lohduttaisit häntä, miten neuvoisit häntä? Itselleen on usein ankarampi ja vaatii itseltään enemmän kuin läheisiltä ihmisiltä. Ystävän näkökulmasta katsomisen avulla voi harjoitella myötätuntoisempaa ja hyväksyvämpää suhtautumista itseen, mikä on tärkeää vaikeuksien hetkellä. Voit opetella olemaan itsesi paras ystävä.

On hyvä muistaa, ettei näkökulman vaihtaminen tarkoita sitä, että vertaisit itseäsi ja elämääsi muiden elämään. Joskus kuulen ihmisten moittivan itseään siitä, että he kokevat ikäviä tunteita ja valittavat tilanteestaan, kun jollakulla muulla voi olla asiat vielä huonommin. Vaikka maailmassa ja muilla ihmisillä on kärsimystä – ehkä jossain mittakaavassa enemmän kuin sinulla, se ei poista omaa tuskaasi tai ongelmaasi ja sitä etteikö sinulla olisi oikeus omiin tunteisiisi. Ketään tuskin auttaa se (niitä enemmän kärsiviäkään), että moitit itseäsi ongelmistasi, vaan tärkeintä on opetella hyväksymään ja kohtaamaan omia ongelmia ja tunteita ja harjoitella niiden kanssa toimeen tulemista vaikkapa tämän edellä kuvatun näkökulmajoogan avulla.

Näkökulman vaihtaminen on taito, jota voi harjoitella. Se on hyödyllistä niin oman hyvinvoinnin kuin muiden ihmisten ymmärtämisen kannalta. Taidankin ottaa tämän näkökulmajoogailun päivittäiseen elämääni.

Tekstin lähteenä on käytetty Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi (2014) – kirjaa.

Johanna

Työn merkitys

Urasuunnitelmia ja tulevaisuuden haaveita jäsentelevien yksi merkittävimpiä kysymyksiä on pohdinta työn merkityksestä itselle. Useimmille työ on ensisijaisesti keino ansaita elantonsa, mutta työllä on muitakin sosiaalisia ja yksilöllisiä merkityksiä.

1. Työ antaa mahdollisuuden käyttää osaamista ja lahjakkuutta. Koulutus ei mene hukkaan, ja opittua pääsee soveltamaan työelämässä.

2. Tekemällä oppii. Työ kehittää ammatista riippuen käden taitoja, antaa käsitystä isommista kokonaisuuksista ja osien välisistä suhteista, kartuttaa sosiaalisia taitoja ja edistää monenlaista hiljaiseksi tiedoksi kutsuttua osaamista. Tätä kaikkea on vaikea oppia kirjoista lukemalla. Käytännön tilanteet ovat oppikirjaesimerkkejä monipuolisempia ja niissä on otettava huomioon useita samanaikaisia tekijöitä.

3. Työ hyödyttää muita ihmisiä, organisaatioita tai yhteiskuntaa. On mielekästä olla mukana tekemässä jotain tärkeää. Tätä työn merkitystä monet toteuttavat myös vapaaehtoistoiminnan kautta.

4. Työ rytmittää elämää. Päivästä saa enemmän irti, kun työ vaatii nousemaan ja lähtemään liikkeelle. Työn ja vapaa-ajan rytmitys saa vapaa-ajan tuntumaan arvokkaammalta kuin rajaton vapaa-aika. Erityisesti työnhakijat tuntuvat usein jäävän jonkinlaiseen välitilaan: periaatteessa vapaata aikaa on, ja pystyy itse tekemään aikataulunsa, mutta työn etsiminen kolkuttaa vaatimuksena takaraivossa, ja vapaa-ajasta on vaikeampaa nauttia kuin työntekijänä.

5. Sosiaaliset suhteet. Hyvä työyhteisö on tärkeä osa työssä viihtymistä. Töissä kuulee monenlaisesta uudesta ja kiinnostavasta – vastaavaa verkostoa voi toki luoda myös harrastusten, yhdistystoiminnan tai naapuruston kautta.

6. Työn tekeminen osana arvomaailmaa. Monelle on opetettu jo lapsena, että jokaisen täytyy tehdä oma osansa, ansaita leipänsä. Joka ei työtä tee, hänelle ei leipääkään kuulu? Nykyinen hyvinvointivaltio pyrkii varmistamaan, että varsinkin lapset, vanhukset ja sairaat saisivat vapautuksen ansiotyöstä, mutta myös moneen muuhun tilanteeseen (työttömyys, lasten kotihoito, omaishoito) löytyy yhteiskunnalta minimitoimeentulon käsittävä ratkaisu. Kaikille tämä ei näyttäydy hyväksyttävänä vaihtoehtona. Pätkätöiden, nollatyösopimusten ja talouden taantumien keskellä arvojakin joudutaan muokkaamaan tilannetta vastaaviksi.

Mitä työ sinulle merkitsee?

Satu

Kissa kiitoksella elää

Kirjoitin pari viikkoa sitten kiitollisuuden merkityksestä hyvinvointia edistävänä asenteena. Tässä pohdin kiitollisuutta ihmisten välisissä suhteissa.

Otsikon sanonta antaa ymmärtää, ettei kiitos olisi kovin tärkeää, tai ainakaan riittävää. Ansiotyössä toki ne ansiot ovat olennainen osa, jota ei kiitoksella voi korvata, mutta olisiko kiitoksella muuten merkitystä?

Kiitos on ihmissuhteiden voiteluainetta. Se kertoo arvostamisesta ja toisen huomaamisesta.

Kiitos on palaute. Se kertoo, mikä on mennyt hyvin, ja mikä sen on saanut menemään hyvin. Se on johtamisen tärkeä väline. Sen kääntöpuolena on tietysti korjaava palaute silloin, kun suorituksessa on ollut puutteensa.

Ihmiset eroavat siinä kuinka paljon he toivovat saavansa palautetta esimieheltä, kollegoilta ja asiakkailta. Osa meistä keskittyy itse arvioimaan suoritustaan, ja kilvoittelee omia tavoitteitaan kohti. Harva meistä on silti immuuni hyvälle palautteelle: asiakkaan kiittävä palaute tuo ihmeesti voimia työpäivään.

Kiitos liittyy koettuun oikeudenmukaisuuteen: annetaan kunnia sille jolle se kuuluu. Erityisen paljon näyttää harmittavan, jos esimies ottaa kunnian alaisen hyvästä ideasta tai tekemästä työstä.

Tuntuuko kiittäminen teennäiseltä? Sitä voi harjoitella. Yksinkertaisimmillaan se on vain sana ”Kiitos”. Parhaimmillaan se on jotain enemmän, ehkä voisi puhua hyvästä palautteesta... Kiitos ei välttämättä edes sisällä tuota kiitos-sanaa, vaan voi olla muotoiltu aivan toisin: ”Hei, huomasin, että muotoilit tosi hyvin tavoitteemme äskeisessä kokouksessa. Se auttoi kaikkia keskittymään olennaiseen, kokous lähti paljon paremmin oikeille urille puheenvuorosi jälkeen. Hienoa, että käytit tuon puheenvuoron.” Jotta kiitos tuntuisi luonnolliselta, sen täytyy pohjautua tosiasioihin ja se täytyy yksilöidä. Liian yleinen kiitos kuulostaa fraasilta (kuten ”hyvää päivää…”  ). Äskeinen esimerkki liian yleisellä tasolla olisi esim. ”Kiitos hyvästä kokouksesta”. Mikä siinä oli hyvää? Miten kiitetty henkilö osallistui onnistuneeseen asiaan?

Ei pantata kiitosta, vaan puhutaan hyvää niin selän takana kuin suoraankin!

Satu